Se sitten oli siinä. Prinsessapäivä. Tekisi mieli ottaa uudestaan, mutta se stressi oli ihan kamalaa. Koko päivähän siinä meni. Herätys oli 5.30 ja kotona oltiin vähän yli kahdeksan illalla. Olin mukavasti ystävänpäivän kunniaksi todella kamala ystävällinen kaikille.
Meillä oli kolmet tanssit ja pienryhmäesitykset. Itse olin vanhainkodissa tanssimassa. Kyllä sen vain huomasi, miten tärkeää se näille vanhuksille oli. Se piristi päivää. Illalla tanssittiin orkesterin kanssa vanhemmille ja sukulaisille.
Ei kyllä mekko-ongelmiltakaan säästytty. Monella repesi helma ja vielä enemmällä astuttiin sen päälle. Mullakin mekon helma oli liian pitkä ja astuin itsekin sen päälle, vaikka vannehame oli alla. Sitä sitten ommeltiin ja hakaneulottiin ylemmäs, jotta tanssiminen olisi helpompaa. Ja voin todeta, että olihan se.
Lempitansseja löytyy/löytyi neljä kappaletta; Virginia Reel, Lambeth Walk, Dosado ja tietysti meidän oma tanssi. Niihin rakastuin ensi tanssimalta.
Kokonaisuudessaan ikimuistoinen päivä ja siitä toipuminen kesti hetken. Viimeiset kaksi päivää oon vain maannut kotona väsyneenä. Tänään pitäisi lähteä ihmisten ilmoille, kun pankkiin pitäisi mennä hoitamaan asioita ja siitä kaverin kanssa jonnekin.
Tanssiko joku teistä olemattomista lukijoistani wanhoja tänä vuonna ja oliko teillä lempi tansseja? :--)
♥: Johana
ps. en vastaa kuvien laadusta, sillä en itse niitä ole ottanut. Joten älkää mua alkako kritisoimaan etten osaa käyttää mun kameraa. Kiitos.
ps. en vastaa kuvien laadusta, sillä en itse niitä ole ottanut. Joten älkää mua alkako kritisoimaan etten osaa käyttää mun kameraa. Kiitos.