Udland omsorgssenter

Viikot vierii vaan eteenpäin ja pian oli aika lopettaa toinen harkka vanhainkoti Udlandissa. Kun on tottunut Suomessa juoksemaan pää kolmantena jalkana ympäriinsä hirveällä kiireellä, tästä ei ollut tietoakaan Udlandissa. Voisi jopa sanoa, että tylsäksi kävi. 

Jos hoitajamitoituksesta puhutaan, osaston ryhmässä oli aamussa kolme hoitajaa ja illassa kaksi hoitajaa sekä asukkaita oli ryhmässä kahdeksan. Vertasin toisen suomalaisen kanssa asukkaiden kuntoa suomalaisessa vanhainkodissa oleviin. Totesimme ensimmäisenä päivänä, että Suomessa nämä ihmiset olisivat kotihoidon piirissä kotona asumassa. He olisivat ihan liian hyvässä kunnossa ollakseen vanhainkodissa. Juoksemisen ja kiireen sijasta aamuisin oli rauhassa aikaa tehdä aamutoimet kunnolla ja tehdä vähän extraa (laittaa paplarit ja korvakorut, panostaa vaatteisiin ja kysellä asukkaan mielipidettä niistä) perustarpeiden lisäksi. Aikaa löytyi myös asukkaiden kanssa juttelulle ja seurustelulle. Harmitti vaan, ettei itse siihen pystynyt kielimuurin takia. Tietysti joitain asioita pystyi keskustelemaan yksinkertaisella ruotsin ja norjan sekoituksella. 

Siinä missä sairaalassa en ollut yksin vain norjaa puhuvien potilaiden kanssa, Udlandissa ohjaajani pisti toimimaan yksin asukkaiden kanssa. Jännittihän se aluksi, mutta silti tiesin, että aina voin hakea jonkun tulkkaamaan jos asukkaan kanssa en ymmärrä toisiamme. Kiitän ohjaajaani edelleen pienestä pakottamisesta ja rohkaisusta. Muuten en ikinä olisi uskaltanut yksin mennä hoitamaan asukkaan aamutoimia. Suomessa ei tule huomanneeksi kuinka paljon ohjausta ja asioiden pyytämistä voi tehdä non-verbaalisesti. Näistä tulee olemaan hyötyä tulevassa työssä. 

Palataampa rutiineihin ja päivärytmiin Udlandissa. Olemme Suomessa tottuneet, että aamuvuorot alkavat klo 7. Udlandissa aamuvuorot alkoivat klo 7:45 ja kestivät 14:45-15:15 asti. Eli pisin työvuoro, jonka sairaanhoitajat tekivät, oli 7.5 tuntia. Hyvin usein aamutoimiin ryhdyttiin vasta puoli yhdeksän aikaan - siinä missä siinä kohtaa Suomessa on hoidettu aamutoimet, lääkkeet sekä aamupala. Ryhmässämme aamupalaa alettiin syödä usein vasta 9:30-10 aikaan. Asukkaiden aamupalan jälkeen hoitajat söivät lounaansa (leipää ja kahvia, kyllä luit oikein). Yleensä teimme toisen suomalaisen kanssa jotain muuta, sillä puoli yksitoista on ihan liian aikainen lounasaika. Päivälliseen (middag) asti oli suihkutuksia, jos niitä ei aamulla tehty sekä muita rästissä olevia tehtäviä. Usein hoitajat istuivat päiväsalissa lukemassa päivän lehteä. Päivällinen koitti puoli kahdelta (kyllä, edelleen luit oikein), joka onkin päivän ainoa lämmin ateria. Päivällisen jälkeen koittivat asukkaiden ruuan jälkeiset rutiinit, jotka kestivät yleensä vähintään puoli kolmeen saakka. Sitten vuoronvaihto, eli iltavuoro alkoi klo 15. Iltavuoro oli paljon tylsempi ja tapahtumaköyhempi kuin aamuvuoro. Vuoro alkaa seurustelulla illalliseen (kveldsmat) saakka, joka oli kuuden aikaan. Tämän jälkeen taas seurustelua ja asioiden hoitamista iltatoimien aloitukseen saakka. Iltatoimien jälkeen pääsimme kotiin. 

Ruuat usein rytmittävät päivää eniten, joten voitaisiin käydä vähän läpi millaista ruoka kolmella ruokailulla on. Aamupalalla syötiin leipää, joissa oli niin munia, tuorejuustoa, hilloa, homejuustoa, silliä, brunostia, tavallista juustoa kuin meetwurstia. Kasviksia tai hedelmiä ei leivän päällä näkynyt kertaakaan viiden viikon aikana. Päivällisellä oli hyvin usein kalaa, kuten odottaa sopi. Kun oli kalaa, sen kanssa oli aina perunaa, kasviksia ja 'kastikkeena' sulatettua voita. Leipää sai, jos halusi. Kahvia ja jotain makeaa oli mahdollista asukkaiden syödä neljän aikaan, mutta oikeastaan koskaan en itse nähnyt sitä annettavan, vaikka tiesin näin tapahtuvan. Illallisella oli vuorossa leipää - taas. Tällä kertaa se oli yksi leipä yhdellä paistetulla kananmunalla sekä teetä tai mehua. Tuntuuko, että puuttuu jotain? Näin meistä kahdesta suomalaisestakin tuntui.

♥: Johanna

Norwegian week

HVL järjestää joka lukukausi nursing-vaihtareille Norwegian weekin. Ylhäältä näette meidän ohjelman ko. viikolle. Vaikka ensin olin hieman epäileväinen, loppuviikosta olin hyvin tyytyväinen. Viikko oli älyttömän mielenkiintoinen. Ja harjoittelusta sai viikon vapaata ;). 

Suuri osa viikosta meni luennoilla istuessa, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä ne olivat erittäin mielenkiintoisia. Erityisesti mieleen jäi Bjarne Vandeskogin luennot identiteetistä. Myös luento parantumattomien haavojen hoidosta oli erittäin mielenkiintoinen ja opettava. Arne Langøen osasi erittäin käytännönläheisesti ja mukaansa tempaavasti esittää asiansa. Häntä ei siis turhaan kutsuta HVL:n parhaaksi hoitotyön opettajaksi. Hänestä myös näki kuinka omistautunut ja innoissaan hän on opettamastaan aiheesta. 

Kuulimme myös vähän Haugesundin historiasta, kun tapasimme Haugesundin pormestarin (joka muuten sattumoisin on myös lääkäri ja tekee lääkärintöitä edelleen) kaupungintalolla (josta ylhäällä oleva kuva on otettu) ja kävimme Viikinkimuseossa. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla millä tavalla tämä kaupunki on rakentunut. Ketään tosin ei yllättänyt, että kalatalous on ollut pääelinkeino täällä. 

Viikinkimuseo oli myös mielenkiintoinen, vaikken ole koskaan juuri perehtynyt tai ollut erityisen kiinnostunut ko. aikakaudesta. Jos jostain syystä eksytte joskus Haugesundiin, suosittelen ehdottomasti käymään. Seuraavaksi pari kuvaa museosta:

Lisäksi saimme kuulla hieman kätilöiden työnkuvasta ja siitä, miten raskaanaolevia hoidetaan Norjassa. Pieniä yksityiskohtia ja eri käyntien määrää lukuunottamatta hoito ei eronnut Suomesta. Tulevan äidin tukemista elämän kaikilla osa-alueilla korostettiin paljon. Se tuntuu olevan erittäin tärkeässä roolissa täällä. Kotisynnytyksiä ei käytännössä juuri koskaan ole ja alatiesynnytykseen kannustetaan ja suunniteltujen sektioiden määrä on erittäin alhainen. Synnytyspelkojen poistamiseen/lieventämiseen on panostettu erittäin paljon. Ehkä siksi moni synnyttävä valitsee kuitenkin  loppujen lopuksi alatiesynnytyksen. 

Viikon lopuksi tuli ensimmäinen suru, sillä ensimmäinen vaihtari - ja vielä suomalainen - lähti kotiin. Se todensi vähän sitä, että täältä ihan tosissaan lähdetään joskus kotiin. Meillä oli sitten läksiäisbileet Jussille ko. viikon perjantaina. Vaikka haikeilla fiiliksillä oltiin, sai Norwegian week arvoisensa päätöksen. Kaikki vaihtarit (ei vain nursing) olivat yhdessä ja pidettiin hauskaa. Ja mikä tärkeintä: saimme kuunnella suomalaista musiikkia.

Voisin sanoa, että Norwegian week oli paras kokonainen viikko, joka minulla on täällä tähän mennessä ollut. 

♥: Johanna 

ps. kevät on virallisesti saapunut vihdoin Haugesundiin

Bergen 1.-3.3.

Lisättäköön näin ensimmäisenä, että tämä postaus on istunut luonnoksissa keskeneräisenä kohta kuukauden. 

Perjantaina suuntasimme heti aamusta bussiasemalle ja niin yli 3h matka Haugesundista Bergeniin alkoi. Sanottakoon huomioinarvoisena asiana, että Norjan vuoristo, bussilla matkustaminen ja matkapahoinvointi ei ole paras yhdistelmä. No, matkasta selvittiin ja saavuimme aurinkoiseen ja lämpimään Bergeniin yhdentoista aikaan. Viikonlopun aikana meitä oli yhteensä 8 vaihtaria ja 4 kansallisuutta suhteellisen pienessä asunnossa. 

Saimme asuntomme vasta viiden jälkeen, joten aikaa oli tuhlattavana aika kauan. Jätimme matkatavarat asemalle lokeroon. Kyllä, kuuden ihmisen viikonlopun tavarat mahtuivat yhteen lokeroon (iso lokero ja erittäin taitava espanjalainen nainen tekee ihmeitä). Lähdimme tutustumaan mitä kaupungilla on meille tarjota. Löysimme itsemme Fisketorgetista syömästä. Niin hyvää ja tuoretta kalaa en ole päässyt maistamaan missään, vaikka maailmaa on tullut jonkun verran jo nähtyä. Jos käytte joskus Bergenissä, erittäin suositeltavaa on käydä Fisketorgetissa syömässä. 

Seuraavana päivän suunnitelmana oli kiivetä Fløyenille. Ei oltu kunnolla päästy edes alkuun ja olin jo valmis luovuttamaan. Minkäs teet, kun on huono kunto ja kokematon patikoija - sen lisäksi, että kävelin converseilla. Matka jatkui kaikesta huolimatta ja voittajana pääsin ylös saakka. Ja voi kuulkaa ette arvaa kuinka se oli kaiken vaivan arvoista. Annettakoon seuraavat kuvat kertoa puolestani miksi. 

Väsähtäneinä ei haluttu enää kävellä vuorelta alas joten otimme Fløybanenin matkalle alas. Tämän jälkeen hakemaan tavaroita bussiasemalta ja suuntana yöpymispaikka. Asetuttuamme suuntasimme illasta syömään italialaiseen ravintolaan Oliviaan. Huvittavan näköistä oli, kun pöydässä istuu kahdeksan erittäin väsynyttä vaihtaria eikä kello ollut vielä edes kymmentä. 

Lauantaina olikin vuorossa harmaa, tuulinen ja sateinen sää. Eli se hyvin perinteinen Norjan länsirannikon sää. Seuraavaksi oli tarkoitus valloittaa Ulriken, tosin gondolihissillä muutaman muun kanssa. Suunnitelmat kariutu hissille päästessämme, koska tuuli oli niin navakkaa, ettei matka olisi ollut turvallinen. Mutkien kautta päädyttiin kipeämään Ulrikenille - muut huipulle, minä alemmas. Patikoimisen jälkeen syömään ja lämpimään suihkuun. Oli nimittäin tullut älyttömän kylmä, kun kastuu ja tulee. 

Asia, jonka muistutan tässä hetkessä: huonot kengät pilaavat vaelluksen ja jalat. Koin tämän kantapään kautta - käytännössä kirjaimellisesti. Sain nimittäin molempiin jalkoihin isot ja kipeät haavat nilkkojen takaosaan. Tässä yksi syy, miksi jätin tältä illalta baarit ja klubit välistä. 

Sunnuntai oli varattu kiertelylle. Sää ei ollut edelleenkään paras tähän hommaan, mutta tiedossahan se oli. Olimme kuitenkin tässä vaiheessa asuneet kuukauden Haugesundissa. Jakauduimme kahtia tekemisten mukaan. Päivään kuului: kävelyä, brunssia, mahtavia maisemia sumusta huolimatta, ihania ihmisiä, turistikauppoja sekä uusi ruokailukierros Fisketorgetissa. Ruuan jälkeen suuntana bussiasema, josta lähtö takaisin Haugesundiin seiskan jälkeen. Kotona puoli kahdentoista maissa. 

Kokemus, uskomaton

Maisemat, vielä paremmat

Ruoka, kalapainotteinen

Suosittelenko? Kyllä. 

♥: Johanna

Ottakaa vielä kaksi kuvaa lisää aurinkoiselta perjantailta niin ei tarvitse lopettaa harmauteen tätä postausta