Kaksi ensimmäistä harkkaviikkoa

Viime viikolla se sitten alkoi todenteolla. Ensimmäinen työharjoittelu (vastaanotto- ja polikliinisen hoitotyön harjoittelu, jonka suoritan yläpuolella näkyvällä osastolla Haugesundin sairaalassa). Sain pehmeän laskun tulevaan, sillä ensimmäisenä maanantaina työpäiväni pituus oli vain kaksi tuntia ja seuraava päivä oli vapaa. Lisäksi keskiviikon vuoron tein toisessa osaston ryhmässä, joka ei ole omani. Eli viime lauantaina pääsin vasta omaan ryhmään tekemään ensimmäisen vuoroni. 

Vastaanotto on ollut aivan mahtavaa. Hoitajat tulevat esittelemään itsensä, kun nähdään ensimmäistä kertaa, mut otetaan asioihin mukaan, vaikka en norjaa (vielä) puhukaan sekä kysellään paljon Suomesta ja meidän tavoista tehdä asioita. Monesta hoitajasta on kuitenkin huomattavissa heidän epävarmuus englannin puhumista kohtaan. Yksi hoitajista kertoi viikonloppuna hänen olevan epävarma, koska ei halua sanoa mitään väärää. Totesin hänelle olevamme niin sanotusti samassa veneessä, sillä en minäkään täydellinen englannin puhuja ole. 

Paljon on samoja tapoja, lääkkeitä ja välineitä jne. kuin Suomessa, mutta löytyy myös sellaisia asioita, jotka ovat pistäneet erilaisuudella silmään. Vertaan ja perustan asiat omiin kokemuksiini ja näkemääni Seinäjoen keskussairaalassa. Käsittelen tässä tekstissä käytännössä pelkkiä eroavaisuuksia.

Isoimpana eroavaisuutena ovat potilashuoneet. Yksityisyyttä tuovat huoneissa vain sermit. Ne pistivät silmään, kun on tottunut verhoihin, jotka saa tarvittaessa koko sängyn ympärille peitoksi. Toisaalta, täällä potilaat juttelevat keskenään aika paljonkin, kun ovat samassa huoneessa. Yleisenä huomiona muutenkin se, että norjalaiset keskustelevat toistensa kanssa - tunsivat tai eivät, kaikkia moikataan ja heille hymyillään kadulla tai kaupan käytävillä eikä vaan käännetä katsetta pois ja kävellä äkkiä ohi. Meni ehkä vähän ohi aiheesta, mutta periaatteessa liittyy asiaan. Ok, takaisin potilashuoneisiin. Tämä osasto on aika vanha, joten huoneet ovat myös sen näköiset. Kävin ohjaajani kanssa viime viikonlopun aikana länsipuolen kirurgisella osastolla, joka on remontoitu muutama vuosi sitten. Kyseinen osasto vastasi ulkonäöltään enemmän sitä mihin olin Seinäjoella tottunut.

Ryhmän, jossa harjoitteluni teen, huoneiden asettelu (paremman sanan puutteessa) eroaa aika paljon muiden osaston ryhmien potilashuoneiden asettelusta. Yleistä on, että kahdella potilashuoneella (eli neljällä potilaalla) on yhteinen 'eteinen', jossa on yksi wc ja yksi suihku. Siinä missä on tottunut, että kaksi potilasta jakaa wc-kylpyhuone-yhdistelmän ja lisäksi, että osastolla on yksi iso suihkutila, jonne mahtuu laveri.

Ylhäällä näkyy kuva pienestä tussitaulusta. Jokaisessa potilashuoneessa on sellainen. Siihen kirjoitetaan joka aamu keitä hoitajia ja mahdollisia opiskelijoita on vuorossa kyseissä ryhmässä sinä päivänä. Näinkin yksinkertainen juttu enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tuollaisenkin voi oikeasti tehdä. Enemmän asiaa pohdittuani, totesin sen olevan hyvä ja turvallisuuden tunnetta lisäävä asia. Tiedät ketkä sinua hoitaa, osaat 'varautua' opiskelijoihin etc.

Otetaan vielä yksi eroavaisuuksien vertailukohde - lääkkeet. Osasto jakaa ison lääkehuoneen (ja nyt puhun oikeasti isosta huoneesta, ei sellainen pieni koppi, jollaisia keskussairaalassa on) toisen osaston kanssa. Huonetta kutsutaan 'apteekiksi'. Apteekissa lääkkeet ovat jaettu käyttötarkoitustensa mukaan hyllyihin - näin tehdään kaikissa sairaaloissa Norjassa. Ensimmäisellä kerralla jotain apteekista hakiessani olin aivan pihalla ja sanoin ohjaajalleni, ettei tässä ole mitään järkeä ja huoneessa on aivan hukassa. Nyt monta kertaa apteekissa asioineena olen todennut jaon käyttötarkoituksen mukaan olevan paljon parempi tapa. Monesti Suomessa lääkkeitä jakaessa olen pyörinyt ympäri lääkehuonetta kuin päätön kana etsimässä toista valmistetta, kun lääke sattuukin olemaan eri nimellä kuin potilaan lääkekortissa.  Tämä vaihe jää täällä pois. Samanlaista lääkejakoa ei täällä myöskään ole. Selitin ohjaajalleni, että olen tottunut, että lääkkeet jaetaan vuorokaudeksi kerrallaan. Täällä jaetaan lääkkeet aina sille lääkkeiden antokerralle kerrallaan. On jotenkin hassua, että iv-antibiootit voidaan valmistella tuntia/kahta ennen niiden antamista, mutta pillerit jaetaan juuri ennen niiden antoa.


Siinä joitain eroavaisuuksia mitä huomasin kahden ensimmäisen viikon aikana. Yhteensä mulla on ollut vain viisi vuoroa, joten täysin vauhtiin en ole vielä päässyt. Tulevina viikkoina vuoroja on enemmän, joten ehkä itsevarmuus kasvaa vielä niin omiin taitoihin kuin norjan puhumiseenkin.

♥: Johanna

Ja niin se alkoi

Maanantai, ei suinkaan ensimmäinen vaan jo toinen. 10 päivää sitten saavuin luokkakaverin kanssa Haugesundiin. Koko päivä matkoihin meni, kun aamulla lähti ja illalla perillä. Mikä on jälkeenpäin aika hassua, kun ajattelee ajallisesti lentojen kestäneen yhteensä 2h 25min. Lentoreittimme oli Helsinki-Oslo sekä Oslo-Haugesund. 

Palataan hieman ajassa taaksepäin. Jo jouluna multa kyseltiin, että joko jännittää kovasti. Tuntui hassulta sanoa ei, mutta ajattelin pitkään sen johtuvan tammikussa olevista viisaudenhampaiden poistoista. Poistojen jälkeen, kun samaa asiaa kysyttiin vastaus oli edelleen sama, ei jännitä. Erikoisinta tästä tekee se, että olen hyvin jännittäjä-persoona. Ensimmäiset 'oireet' lähdöstä sain torstaina (31.1.) noin puolitoista tuntia ennen junan lähtöä, kun olin vielä koulussa. Hyvä ystävä heitti mut asemalle ja vasta junan tullessa asemalle tuli itku - ainoa itku ennen Suomesta lähtemistä.

Mitä pakkaamiseen tulee, älä ole kuin minä. Pakkauslistaa olin aloittanut itselleni tehdä tammikuun alussa, mutta itse pakkauksen tein keskiviikkoiltana. Kuvan tilanne oli keskiviikkona (30.1.) noin kello 19. 

Tiesimme Norjassa olevan kallista, mutta kalleus iski päin näköä, kun menimme syömään Oslon kentällä. Juuri mitään ei alle 170 NOK (~17€) saanut. Tilasin itselleni pizzan ja limun, joista pulitin 205 NOK. Sama shokki hintojen suhteen tuli samana iltana, kun kävimme kaupassa hakemassa jotain ruokaa, aamupalalle tarvikkeet sekä muita pakollisia juttuja. Lasku tästä oli 470 NOK (~47€). 

Viikko sitten alkoi meidän introduction week. Tutustuimme viikon aikana toisiin vaihtareihin, kävimme käytännön asioita läpi, tutustuimme sairaalaan, jossa olemme harjoittelussa sekä saimme ID- ja opiskelijakortit. Kouluun astuessamme olimme varmoja, että rakennus ei voi olla yli kymmentä vuotta vanha, sillä se oli hyvin modernin ja uuden näköinen. Opettajamme kertoi kuitenkin, että se on rakennettu 1970-luvulla. 

Viime viikkoa varjosti ja hidasti paljolti se, että sain taudin itselleni. Keskiviikkona alkoi tuntua kurkussa pahalta ja torstaina se vain paheni. Jouduin kieltäytymään vaihtareiden juhlista/illanvietosta, mikä harmitti kovasti. Torstai-iltana kuumetta oli paljon (tarkkaa lukua en tiedä, sillä meillä ei ole kuumemittaria täällä), lihaksia särki ja nieleminen sattui, kun tuntui siellä olevan raastinraudan lisäksi tukko. Loppuviikko menikin sitten sängyssä maatessa ja mitään tekemättä. Eilen uskaltauduin luokkakaverin kanssa vajaan tunnin kävelylenkille, jotta tiesi onko musta tänään aloittamaan harjoittelua. 

Harjoittelu Haugesundin sairaalassa aloitettu tänään, terveenä. Vielä ainakaan ei ole tullut isoa kulttuurishokkia, mutta katsotaan kunhan harkka alkaa kunnolla. 

♥: Johanna

ps. Jos haluat seurata enemmän elämää täältä Haugesundista otathan haltuun mun insgramin ja snapchatin, molemmissa @jjohanaw

pps. Tämä on mun vanhan blogin pohja, joten yksi vanha postaus, jota en halua poistaa, löytyy tuosta alhaalta. Jostain syystä Blogger on poistanut 'piilota'-vaihtoehdon.