Viikot vierii vaan eteenpäin ja pian oli aika lopettaa toinen harkka vanhainkoti Udlandissa. Kun on tottunut Suomessa juoksemaan pää kolmantena jalkana ympäriinsä hirveällä kiireellä, tästä ei ollut tietoakaan Udlandissa. Voisi jopa sanoa, että tylsäksi kävi.
Jos hoitajamitoituksesta puhutaan, osaston ryhmässä oli aamussa kolme hoitajaa ja illassa kaksi hoitajaa sekä asukkaita oli ryhmässä kahdeksan. Vertasin toisen suomalaisen kanssa asukkaiden kuntoa suomalaisessa vanhainkodissa oleviin. Totesimme ensimmäisenä päivänä, että Suomessa nämä ihmiset olisivat kotihoidon piirissä kotona asumassa. He olisivat ihan liian hyvässä kunnossa ollakseen vanhainkodissa. Juoksemisen ja kiireen sijasta aamuisin oli rauhassa aikaa tehdä aamutoimet kunnolla ja tehdä vähän extraa (laittaa paplarit ja korvakorut, panostaa vaatteisiin ja kysellä asukkaan mielipidettä niistä) perustarpeiden lisäksi. Aikaa löytyi myös asukkaiden kanssa juttelulle ja seurustelulle. Harmitti vaan, ettei itse siihen pystynyt kielimuurin takia. Tietysti joitain asioita pystyi keskustelemaan yksinkertaisella ruotsin ja norjan sekoituksella.
Siinä missä sairaalassa en ollut yksin vain norjaa puhuvien potilaiden kanssa, Udlandissa ohjaajani pisti toimimaan yksin asukkaiden kanssa. Jännittihän se aluksi, mutta silti tiesin, että aina voin hakea jonkun tulkkaamaan jos asukkaan kanssa en ymmärrä toisiamme. Kiitän ohjaajaani edelleen pienestä pakottamisesta ja rohkaisusta. Muuten en ikinä olisi uskaltanut yksin mennä hoitamaan asukkaan aamutoimia. Suomessa ei tule huomanneeksi kuinka paljon ohjausta ja asioiden pyytämistä voi tehdä non-verbaalisesti. Näistä tulee olemaan hyötyä tulevassa työssä.
Palataampa rutiineihin ja päivärytmiin Udlandissa. Olemme Suomessa tottuneet, että aamuvuorot alkavat klo 7. Udlandissa aamuvuorot alkoivat klo 7:45 ja kestivät 14:45-15:15 asti. Eli pisin työvuoro, jonka sairaanhoitajat tekivät, oli 7.5 tuntia. Hyvin usein aamutoimiin ryhdyttiin vasta puoli yhdeksän aikaan - siinä missä siinä kohtaa Suomessa on hoidettu aamutoimet, lääkkeet sekä aamupala. Ryhmässämme aamupalaa alettiin syödä usein vasta 9:30-10 aikaan. Asukkaiden aamupalan jälkeen hoitajat söivät lounaansa (leipää ja kahvia, kyllä luit oikein). Yleensä teimme toisen suomalaisen kanssa jotain muuta, sillä puoli yksitoista on ihan liian aikainen lounasaika. Päivälliseen (middag) asti oli suihkutuksia, jos niitä ei aamulla tehty sekä muita rästissä olevia tehtäviä. Usein hoitajat istuivat päiväsalissa lukemassa päivän lehteä. Päivällinen koitti puoli kahdelta (kyllä, edelleen luit oikein), joka onkin päivän ainoa lämmin ateria. Päivällisen jälkeen koittivat asukkaiden ruuan jälkeiset rutiinit, jotka kestivät yleensä vähintään puoli kolmeen saakka. Sitten vuoronvaihto, eli iltavuoro alkoi klo 15. Iltavuoro oli paljon tylsempi ja tapahtumaköyhempi kuin aamuvuoro. Vuoro alkaa seurustelulla illalliseen (kveldsmat) saakka, joka oli kuuden aikaan. Tämän jälkeen taas seurustelua ja asioiden hoitamista iltatoimien aloitukseen saakka. Iltatoimien jälkeen pääsimme kotiin.
Ruuat usein rytmittävät päivää eniten, joten voitaisiin käydä vähän läpi millaista ruoka kolmella ruokailulla on. Aamupalalla syötiin leipää, joissa oli niin munia, tuorejuustoa, hilloa, homejuustoa, silliä, brunostia, tavallista juustoa kuin meetwurstia. Kasviksia tai hedelmiä ei leivän päällä näkynyt kertaakaan viiden viikon aikana. Päivällisellä oli hyvin usein kalaa, kuten odottaa sopi. Kun oli kalaa, sen kanssa oli aina perunaa, kasviksia ja 'kastikkeena' sulatettua voita. Leipää sai, jos halusi. Kahvia ja jotain makeaa oli mahdollista asukkaiden syödä neljän aikaan, mutta oikeastaan koskaan en itse nähnyt sitä annettavan, vaikka tiesin näin tapahtuvan. Illallisella oli vuorossa leipää - taas. Tällä kertaa se oli yksi leipä yhdellä paistetulla kananmunalla sekä teetä tai mehua. Tuntuuko, että puuttuu jotain? Näin meistä kahdesta suomalaisestakin tuntui.
♥:
Johanna
