Udland omsorgssenter

Viikot vierii vaan eteenpäin ja pian oli aika lopettaa toinen harkka vanhainkoti Udlandissa. Kun on tottunut Suomessa juoksemaan pää kolmantena jalkana ympäriinsä hirveällä kiireellä, tästä ei ollut tietoakaan Udlandissa. Voisi jopa sanoa, että tylsäksi kävi. 

Jos hoitajamitoituksesta puhutaan, osaston ryhmässä oli aamussa kolme hoitajaa ja illassa kaksi hoitajaa sekä asukkaita oli ryhmässä kahdeksan. Vertasin toisen suomalaisen kanssa asukkaiden kuntoa suomalaisessa vanhainkodissa oleviin. Totesimme ensimmäisenä päivänä, että Suomessa nämä ihmiset olisivat kotihoidon piirissä kotona asumassa. He olisivat ihan liian hyvässä kunnossa ollakseen vanhainkodissa. Juoksemisen ja kiireen sijasta aamuisin oli rauhassa aikaa tehdä aamutoimet kunnolla ja tehdä vähän extraa (laittaa paplarit ja korvakorut, panostaa vaatteisiin ja kysellä asukkaan mielipidettä niistä) perustarpeiden lisäksi. Aikaa löytyi myös asukkaiden kanssa juttelulle ja seurustelulle. Harmitti vaan, ettei itse siihen pystynyt kielimuurin takia. Tietysti joitain asioita pystyi keskustelemaan yksinkertaisella ruotsin ja norjan sekoituksella. 

Siinä missä sairaalassa en ollut yksin vain norjaa puhuvien potilaiden kanssa, Udlandissa ohjaajani pisti toimimaan yksin asukkaiden kanssa. Jännittihän se aluksi, mutta silti tiesin, että aina voin hakea jonkun tulkkaamaan jos asukkaan kanssa en ymmärrä toisiamme. Kiitän ohjaajaani edelleen pienestä pakottamisesta ja rohkaisusta. Muuten en ikinä olisi uskaltanut yksin mennä hoitamaan asukkaan aamutoimia. Suomessa ei tule huomanneeksi kuinka paljon ohjausta ja asioiden pyytämistä voi tehdä non-verbaalisesti. Näistä tulee olemaan hyötyä tulevassa työssä. 

Palataampa rutiineihin ja päivärytmiin Udlandissa. Olemme Suomessa tottuneet, että aamuvuorot alkavat klo 7. Udlandissa aamuvuorot alkoivat klo 7:45 ja kestivät 14:45-15:15 asti. Eli pisin työvuoro, jonka sairaanhoitajat tekivät, oli 7.5 tuntia. Hyvin usein aamutoimiin ryhdyttiin vasta puoli yhdeksän aikaan - siinä missä siinä kohtaa Suomessa on hoidettu aamutoimet, lääkkeet sekä aamupala. Ryhmässämme aamupalaa alettiin syödä usein vasta 9:30-10 aikaan. Asukkaiden aamupalan jälkeen hoitajat söivät lounaansa (leipää ja kahvia, kyllä luit oikein). Yleensä teimme toisen suomalaisen kanssa jotain muuta, sillä puoli yksitoista on ihan liian aikainen lounasaika. Päivälliseen (middag) asti oli suihkutuksia, jos niitä ei aamulla tehty sekä muita rästissä olevia tehtäviä. Usein hoitajat istuivat päiväsalissa lukemassa päivän lehteä. Päivällinen koitti puoli kahdelta (kyllä, edelleen luit oikein), joka onkin päivän ainoa lämmin ateria. Päivällisen jälkeen koittivat asukkaiden ruuan jälkeiset rutiinit, jotka kestivät yleensä vähintään puoli kolmeen saakka. Sitten vuoronvaihto, eli iltavuoro alkoi klo 15. Iltavuoro oli paljon tylsempi ja tapahtumaköyhempi kuin aamuvuoro. Vuoro alkaa seurustelulla illalliseen (kveldsmat) saakka, joka oli kuuden aikaan. Tämän jälkeen taas seurustelua ja asioiden hoitamista iltatoimien aloitukseen saakka. Iltatoimien jälkeen pääsimme kotiin. 

Ruuat usein rytmittävät päivää eniten, joten voitaisiin käydä vähän läpi millaista ruoka kolmella ruokailulla on. Aamupalalla syötiin leipää, joissa oli niin munia, tuorejuustoa, hilloa, homejuustoa, silliä, brunostia, tavallista juustoa kuin meetwurstia. Kasviksia tai hedelmiä ei leivän päällä näkynyt kertaakaan viiden viikon aikana. Päivällisellä oli hyvin usein kalaa, kuten odottaa sopi. Kun oli kalaa, sen kanssa oli aina perunaa, kasviksia ja 'kastikkeena' sulatettua voita. Leipää sai, jos halusi. Kahvia ja jotain makeaa oli mahdollista asukkaiden syödä neljän aikaan, mutta oikeastaan koskaan en itse nähnyt sitä annettavan, vaikka tiesin näin tapahtuvan. Illallisella oli vuorossa leipää - taas. Tällä kertaa se oli yksi leipä yhdellä paistetulla kananmunalla sekä teetä tai mehua. Tuntuuko, että puuttuu jotain? Näin meistä kahdesta suomalaisestakin tuntui.

♥: Johanna

Norwegian week

HVL järjestää joka lukukausi nursing-vaihtareille Norwegian weekin. Ylhäältä näette meidän ohjelman ko. viikolle. Vaikka ensin olin hieman epäileväinen, loppuviikosta olin hyvin tyytyväinen. Viikko oli älyttömän mielenkiintoinen. Ja harjoittelusta sai viikon vapaata ;). 

Suuri osa viikosta meni luennoilla istuessa, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä ne olivat erittäin mielenkiintoisia. Erityisesti mieleen jäi Bjarne Vandeskogin luennot identiteetistä. Myös luento parantumattomien haavojen hoidosta oli erittäin mielenkiintoinen ja opettava. Arne Langøen osasi erittäin käytännönläheisesti ja mukaansa tempaavasti esittää asiansa. Häntä ei siis turhaan kutsuta HVL:n parhaaksi hoitotyön opettajaksi. Hänestä myös näki kuinka omistautunut ja innoissaan hän on opettamastaan aiheesta. 

Kuulimme myös vähän Haugesundin historiasta, kun tapasimme Haugesundin pormestarin (joka muuten sattumoisin on myös lääkäri ja tekee lääkärintöitä edelleen) kaupungintalolla (josta ylhäällä oleva kuva on otettu) ja kävimme Viikinkimuseossa. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla millä tavalla tämä kaupunki on rakentunut. Ketään tosin ei yllättänyt, että kalatalous on ollut pääelinkeino täällä. 

Viikinkimuseo oli myös mielenkiintoinen, vaikken ole koskaan juuri perehtynyt tai ollut erityisen kiinnostunut ko. aikakaudesta. Jos jostain syystä eksytte joskus Haugesundiin, suosittelen ehdottomasti käymään. Seuraavaksi pari kuvaa museosta:

Lisäksi saimme kuulla hieman kätilöiden työnkuvasta ja siitä, miten raskaanaolevia hoidetaan Norjassa. Pieniä yksityiskohtia ja eri käyntien määrää lukuunottamatta hoito ei eronnut Suomesta. Tulevan äidin tukemista elämän kaikilla osa-alueilla korostettiin paljon. Se tuntuu olevan erittäin tärkeässä roolissa täällä. Kotisynnytyksiä ei käytännössä juuri koskaan ole ja alatiesynnytykseen kannustetaan ja suunniteltujen sektioiden määrä on erittäin alhainen. Synnytyspelkojen poistamiseen/lieventämiseen on panostettu erittäin paljon. Ehkä siksi moni synnyttävä valitsee kuitenkin  loppujen lopuksi alatiesynnytyksen. 

Viikon lopuksi tuli ensimmäinen suru, sillä ensimmäinen vaihtari - ja vielä suomalainen - lähti kotiin. Se todensi vähän sitä, että täältä ihan tosissaan lähdetään joskus kotiin. Meillä oli sitten läksiäisbileet Jussille ko. viikon perjantaina. Vaikka haikeilla fiiliksillä oltiin, sai Norwegian week arvoisensa päätöksen. Kaikki vaihtarit (ei vain nursing) olivat yhdessä ja pidettiin hauskaa. Ja mikä tärkeintä: saimme kuunnella suomalaista musiikkia.

Voisin sanoa, että Norwegian week oli paras kokonainen viikko, joka minulla on täällä tähän mennessä ollut. 

♥: Johanna 

ps. kevät on virallisesti saapunut vihdoin Haugesundiin

Bergen 1.-3.3.

Lisättäköön näin ensimmäisenä, että tämä postaus on istunut luonnoksissa keskeneräisenä kohta kuukauden. 

Perjantaina suuntasimme heti aamusta bussiasemalle ja niin yli 3h matka Haugesundista Bergeniin alkoi. Sanottakoon huomioinarvoisena asiana, että Norjan vuoristo, bussilla matkustaminen ja matkapahoinvointi ei ole paras yhdistelmä. No, matkasta selvittiin ja saavuimme aurinkoiseen ja lämpimään Bergeniin yhdentoista aikaan. Viikonlopun aikana meitä oli yhteensä 8 vaihtaria ja 4 kansallisuutta suhteellisen pienessä asunnossa. 

Saimme asuntomme vasta viiden jälkeen, joten aikaa oli tuhlattavana aika kauan. Jätimme matkatavarat asemalle lokeroon. Kyllä, kuuden ihmisen viikonlopun tavarat mahtuivat yhteen lokeroon (iso lokero ja erittäin taitava espanjalainen nainen tekee ihmeitä). Lähdimme tutustumaan mitä kaupungilla on meille tarjota. Löysimme itsemme Fisketorgetista syömästä. Niin hyvää ja tuoretta kalaa en ole päässyt maistamaan missään, vaikka maailmaa on tullut jonkun verran jo nähtyä. Jos käytte joskus Bergenissä, erittäin suositeltavaa on käydä Fisketorgetissa syömässä. 

Seuraavana päivän suunnitelmana oli kiivetä Fløyenille. Ei oltu kunnolla päästy edes alkuun ja olin jo valmis luovuttamaan. Minkäs teet, kun on huono kunto ja kokematon patikoija - sen lisäksi, että kävelin converseilla. Matka jatkui kaikesta huolimatta ja voittajana pääsin ylös saakka. Ja voi kuulkaa ette arvaa kuinka se oli kaiken vaivan arvoista. Annettakoon seuraavat kuvat kertoa puolestani miksi. 

Väsähtäneinä ei haluttu enää kävellä vuorelta alas joten otimme Fløybanenin matkalle alas. Tämän jälkeen hakemaan tavaroita bussiasemalta ja suuntana yöpymispaikka. Asetuttuamme suuntasimme illasta syömään italialaiseen ravintolaan Oliviaan. Huvittavan näköistä oli, kun pöydässä istuu kahdeksan erittäin väsynyttä vaihtaria eikä kello ollut vielä edes kymmentä. 

Lauantaina olikin vuorossa harmaa, tuulinen ja sateinen sää. Eli se hyvin perinteinen Norjan länsirannikon sää. Seuraavaksi oli tarkoitus valloittaa Ulriken, tosin gondolihissillä muutaman muun kanssa. Suunnitelmat kariutu hissille päästessämme, koska tuuli oli niin navakkaa, ettei matka olisi ollut turvallinen. Mutkien kautta päädyttiin kipeämään Ulrikenille - muut huipulle, minä alemmas. Patikoimisen jälkeen syömään ja lämpimään suihkuun. Oli nimittäin tullut älyttömän kylmä, kun kastuu ja tulee. 

Asia, jonka muistutan tässä hetkessä: huonot kengät pilaavat vaelluksen ja jalat. Koin tämän kantapään kautta - käytännössä kirjaimellisesti. Sain nimittäin molempiin jalkoihin isot ja kipeät haavat nilkkojen takaosaan. Tässä yksi syy, miksi jätin tältä illalta baarit ja klubit välistä. 

Sunnuntai oli varattu kiertelylle. Sää ei ollut edelleenkään paras tähän hommaan, mutta tiedossahan se oli. Olimme kuitenkin tässä vaiheessa asuneet kuukauden Haugesundissa. Jakauduimme kahtia tekemisten mukaan. Päivään kuului: kävelyä, brunssia, mahtavia maisemia sumusta huolimatta, ihania ihmisiä, turistikauppoja sekä uusi ruokailukierros Fisketorgetissa. Ruuan jälkeen suuntana bussiasema, josta lähtö takaisin Haugesundiin seiskan jälkeen. Kotona puoli kahdentoista maissa. 

Kokemus, uskomaton

Maisemat, vielä paremmat

Ruoka, kalapainotteinen

Suosittelenko? Kyllä. 

♥: Johanna

Ottakaa vielä kaksi kuvaa lisää aurinkoiselta perjantailta niin ei tarvitse lopettaa harmauteen tätä postausta

Kaksi ensimmäistä harkkaviikkoa

Viime viikolla se sitten alkoi todenteolla. Ensimmäinen työharjoittelu (vastaanotto- ja polikliinisen hoitotyön harjoittelu, jonka suoritan yläpuolella näkyvällä osastolla Haugesundin sairaalassa). Sain pehmeän laskun tulevaan, sillä ensimmäisenä maanantaina työpäiväni pituus oli vain kaksi tuntia ja seuraava päivä oli vapaa. Lisäksi keskiviikon vuoron tein toisessa osaston ryhmässä, joka ei ole omani. Eli viime lauantaina pääsin vasta omaan ryhmään tekemään ensimmäisen vuoroni. 

Vastaanotto on ollut aivan mahtavaa. Hoitajat tulevat esittelemään itsensä, kun nähdään ensimmäistä kertaa, mut otetaan asioihin mukaan, vaikka en norjaa (vielä) puhukaan sekä kysellään paljon Suomesta ja meidän tavoista tehdä asioita. Monesta hoitajasta on kuitenkin huomattavissa heidän epävarmuus englannin puhumista kohtaan. Yksi hoitajista kertoi viikonloppuna hänen olevan epävarma, koska ei halua sanoa mitään väärää. Totesin hänelle olevamme niin sanotusti samassa veneessä, sillä en minäkään täydellinen englannin puhuja ole. 

Paljon on samoja tapoja, lääkkeitä ja välineitä jne. kuin Suomessa, mutta löytyy myös sellaisia asioita, jotka ovat pistäneet erilaisuudella silmään. Vertaan ja perustan asiat omiin kokemuksiini ja näkemääni Seinäjoen keskussairaalassa. Käsittelen tässä tekstissä käytännössä pelkkiä eroavaisuuksia.

Isoimpana eroavaisuutena ovat potilashuoneet. Yksityisyyttä tuovat huoneissa vain sermit. Ne pistivät silmään, kun on tottunut verhoihin, jotka saa tarvittaessa koko sängyn ympärille peitoksi. Toisaalta, täällä potilaat juttelevat keskenään aika paljonkin, kun ovat samassa huoneessa. Yleisenä huomiona muutenkin se, että norjalaiset keskustelevat toistensa kanssa - tunsivat tai eivät, kaikkia moikataan ja heille hymyillään kadulla tai kaupan käytävillä eikä vaan käännetä katsetta pois ja kävellä äkkiä ohi. Meni ehkä vähän ohi aiheesta, mutta periaatteessa liittyy asiaan. Ok, takaisin potilashuoneisiin. Tämä osasto on aika vanha, joten huoneet ovat myös sen näköiset. Kävin ohjaajani kanssa viime viikonlopun aikana länsipuolen kirurgisella osastolla, joka on remontoitu muutama vuosi sitten. Kyseinen osasto vastasi ulkonäöltään enemmän sitä mihin olin Seinäjoella tottunut.

Ryhmän, jossa harjoitteluni teen, huoneiden asettelu (paremman sanan puutteessa) eroaa aika paljon muiden osaston ryhmien potilashuoneiden asettelusta. Yleistä on, että kahdella potilashuoneella (eli neljällä potilaalla) on yhteinen 'eteinen', jossa on yksi wc ja yksi suihku. Siinä missä on tottunut, että kaksi potilasta jakaa wc-kylpyhuone-yhdistelmän ja lisäksi, että osastolla on yksi iso suihkutila, jonne mahtuu laveri.

Ylhäällä näkyy kuva pienestä tussitaulusta. Jokaisessa potilashuoneessa on sellainen. Siihen kirjoitetaan joka aamu keitä hoitajia ja mahdollisia opiskelijoita on vuorossa kyseissä ryhmässä sinä päivänä. Näinkin yksinkertainen juttu enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tuollaisenkin voi oikeasti tehdä. Enemmän asiaa pohdittuani, totesin sen olevan hyvä ja turvallisuuden tunnetta lisäävä asia. Tiedät ketkä sinua hoitaa, osaat 'varautua' opiskelijoihin etc.

Otetaan vielä yksi eroavaisuuksien vertailukohde - lääkkeet. Osasto jakaa ison lääkehuoneen (ja nyt puhun oikeasti isosta huoneesta, ei sellainen pieni koppi, jollaisia keskussairaalassa on) toisen osaston kanssa. Huonetta kutsutaan 'apteekiksi'. Apteekissa lääkkeet ovat jaettu käyttötarkoitustensa mukaan hyllyihin - näin tehdään kaikissa sairaaloissa Norjassa. Ensimmäisellä kerralla jotain apteekista hakiessani olin aivan pihalla ja sanoin ohjaajalleni, ettei tässä ole mitään järkeä ja huoneessa on aivan hukassa. Nyt monta kertaa apteekissa asioineena olen todennut jaon käyttötarkoituksen mukaan olevan paljon parempi tapa. Monesti Suomessa lääkkeitä jakaessa olen pyörinyt ympäri lääkehuonetta kuin päätön kana etsimässä toista valmistetta, kun lääke sattuukin olemaan eri nimellä kuin potilaan lääkekortissa.  Tämä vaihe jää täällä pois. Samanlaista lääkejakoa ei täällä myöskään ole. Selitin ohjaajalleni, että olen tottunut, että lääkkeet jaetaan vuorokaudeksi kerrallaan. Täällä jaetaan lääkkeet aina sille lääkkeiden antokerralle kerrallaan. On jotenkin hassua, että iv-antibiootit voidaan valmistella tuntia/kahta ennen niiden antamista, mutta pillerit jaetaan juuri ennen niiden antoa.


Siinä joitain eroavaisuuksia mitä huomasin kahden ensimmäisen viikon aikana. Yhteensä mulla on ollut vain viisi vuoroa, joten täysin vauhtiin en ole vielä päässyt. Tulevina viikkoina vuoroja on enemmän, joten ehkä itsevarmuus kasvaa vielä niin omiin taitoihin kuin norjan puhumiseenkin.

♥: Johanna

Ja niin se alkoi

Maanantai, ei suinkaan ensimmäinen vaan jo toinen. 10 päivää sitten saavuin luokkakaverin kanssa Haugesundiin. Koko päivä matkoihin meni, kun aamulla lähti ja illalla perillä. Mikä on jälkeenpäin aika hassua, kun ajattelee ajallisesti lentojen kestäneen yhteensä 2h 25min. Lentoreittimme oli Helsinki-Oslo sekä Oslo-Haugesund. 

Palataan hieman ajassa taaksepäin. Jo jouluna multa kyseltiin, että joko jännittää kovasti. Tuntui hassulta sanoa ei, mutta ajattelin pitkään sen johtuvan tammikussa olevista viisaudenhampaiden poistoista. Poistojen jälkeen, kun samaa asiaa kysyttiin vastaus oli edelleen sama, ei jännitä. Erikoisinta tästä tekee se, että olen hyvin jännittäjä-persoona. Ensimmäiset 'oireet' lähdöstä sain torstaina (31.1.) noin puolitoista tuntia ennen junan lähtöä, kun olin vielä koulussa. Hyvä ystävä heitti mut asemalle ja vasta junan tullessa asemalle tuli itku - ainoa itku ennen Suomesta lähtemistä.

Mitä pakkaamiseen tulee, älä ole kuin minä. Pakkauslistaa olin aloittanut itselleni tehdä tammikuun alussa, mutta itse pakkauksen tein keskiviikkoiltana. Kuvan tilanne oli keskiviikkona (30.1.) noin kello 19. 

Tiesimme Norjassa olevan kallista, mutta kalleus iski päin näköä, kun menimme syömään Oslon kentällä. Juuri mitään ei alle 170 NOK (~17€) saanut. Tilasin itselleni pizzan ja limun, joista pulitin 205 NOK. Sama shokki hintojen suhteen tuli samana iltana, kun kävimme kaupassa hakemassa jotain ruokaa, aamupalalle tarvikkeet sekä muita pakollisia juttuja. Lasku tästä oli 470 NOK (~47€). 

Viikko sitten alkoi meidän introduction week. Tutustuimme viikon aikana toisiin vaihtareihin, kävimme käytännön asioita läpi, tutustuimme sairaalaan, jossa olemme harjoittelussa sekä saimme ID- ja opiskelijakortit. Kouluun astuessamme olimme varmoja, että rakennus ei voi olla yli kymmentä vuotta vanha, sillä se oli hyvin modernin ja uuden näköinen. Opettajamme kertoi kuitenkin, että se on rakennettu 1970-luvulla. 

Viime viikkoa varjosti ja hidasti paljolti se, että sain taudin itselleni. Keskiviikkona alkoi tuntua kurkussa pahalta ja torstaina se vain paheni. Jouduin kieltäytymään vaihtareiden juhlista/illanvietosta, mikä harmitti kovasti. Torstai-iltana kuumetta oli paljon (tarkkaa lukua en tiedä, sillä meillä ei ole kuumemittaria täällä), lihaksia särki ja nieleminen sattui, kun tuntui siellä olevan raastinraudan lisäksi tukko. Loppuviikko menikin sitten sängyssä maatessa ja mitään tekemättä. Eilen uskaltauduin luokkakaverin kanssa vajaan tunnin kävelylenkille, jotta tiesi onko musta tänään aloittamaan harjoittelua. 

Harjoittelu Haugesundin sairaalassa aloitettu tänään, terveenä. Vielä ainakaan ei ole tullut isoa kulttuurishokkia, mutta katsotaan kunhan harkka alkaa kunnolla. 

♥: Johanna

ps. Jos haluat seurata enemmän elämää täältä Haugesundista otathan haltuun mun insgramin ja snapchatin, molemmissa @jjohanaw

pps. Tämä on mun vanhan blogin pohja, joten yksi vanha postaus, jota en halua poistaa, löytyy tuosta alhaalta. Jostain syystä Blogger on poistanut 'piilota'-vaihtoehdon.